perjantai 26. elokuuta 2011

huulensa on valheista halki

Terveydenhoitajan valkoinen huone, seinillä julisteita joista suorastaan paistaa teennäisyys. Sieraimiin tunkeutuva desinfiointiaineen haju. Kaulassa paidan alle piilotettu kaulakoru, taskuissa pattereita, mielessä pelko että saan vesipömppiksen niistä monesta lasista joiden sisällön pakotin kurkusta alas. Vaaka näyttää 39.5kg. 


Jäin kiinni.

tiistai 16. elokuuta 2011

kauhun haistan, pelon veren kielelläni maistan



Olen heittäytynyt lähes kokonaan muutaman vuorokauden aikana elämän virran vietäväksi. Minä olen nauranut, halaillut Kastetta ja nauranut samalla kun olen laittanut suuhuni palan suklaata miettien sen kalorimäärää ahdistuneena ja nauranut lisää, ettei Kaste epäile. Virta ei ole vienyt minua mukanaan, koska olen pitänyt tiukasti kiinni satamastani. Pieni, lähes mitätön osa minusta haluaisi heittäytyä virran vietäväksi, kunnes se vahvempi muistuttaa, että minä haluan jäädä satamaani niin kauaksi aikaa, kunnes tuuli tempaisee minut mukaansa. Oikeastaan minun ei tarvitse edes pitää kiinni satamastani, sillä olen varma, että vaikka joskus yrittäisinkin etsiä tietä pois turvasatamastani, en pääsisi pois. Näkymättömät kahleet pitävät minut tiukasti kiinni tässä. Tahdon olla keiju, niinhän minä sanoin, niinhän minä lupasin. 

keskiviikko 10. elokuuta 2011

shh

Söit liikaa. Söit Sulan edessä"Ehkä tää isompi koko menisi sulle paremmin"


Punainen polttojälki kädessä. Ehkä huomenna muistat

ja sinä hengität katkonaista ilmaa



Minä olen pieni eläin ahdistettuna nurkkaan. Ne epäilevät.

Tapaan huomenna Sulan. Enkä aio syödä, en sen silmien edessä. En enää ikinä.

perjantai 5. elokuuta 2011

raapii risulla selkään



Pelko kuristaa kurkkua kalpeilla käsillään (nekin ovat laihat), tuntuu että tukehdun omiin ajatuksiini. Ei, minä en halua nukkua vaikka olen lyhistyä väsymyksestä. Lukemattomia valvottuja  tunteja auringonnousuun asti, jotka kaikki näkyvät silmien alla. En voi, jos nukun, pelko ja pimeys (jota auringonvalo ei karkoita koskaan) tappavat minut yhdessä. Ne hiipivät sängyn alle, hivuttautuvat hiljaa ylle, raapivat ihon ja luut rikki kun yritän huutaa. Liian monta kaloria liikaa, liian monta numeroa liikaa.


Ääntä ei lähde. Olenko minä ihminen vai pelkkä kuori?